Nuhbiani – kuninkaallinen naudanliha korealaisittain ja saunamuna

Otin jo eilen varaston pakastimesta pakkauksen ohuita naudanlihaviipaleita, suunnitelma oli tietysti korealainen päivällinen. Etsin ohjetta ja laitoin lihan marinoitumaan hyvissä ajoin. Löysin sopivan ohjeen Beyond Kimchee-blogista. Siellä kerrotaan hyvin tämän ruokalajin historiasta, josta tietysti kaikesta k-jutuista kiinnostuneena tykkään. (k-jutut: k-draama, k-pop, k-ruoka, k-historia). Tärkeintä oli siis löytää lihalle sopiva mureuttava marinadi. Pienensin  ja muutin mittasuhteita hieman marinadin ainesmääriä.

Nuhbiani – kuninkaallinen naudanliha

• 320 g pakkaus ohuita naudanlihaviipaleita (tuotenimenä lehtipihvit)
• 0,5 dl soijakastiketta
• 2 rkl hunajaa
• 2 rkl miriniä
• 1 kiivi 
• 0,5 puolikas punasipuli silputtuna
• 1 tl inkiväärimurskaa
• 2 tl valkosipulimurskaa
• pippuria ja suolaa
• 2 rkl seesaminsiemenöljyä

Sivukeriisi

• 1,5 dl sushiriisiä
• 2,5 dl vettä

Korealaiset saunamunat 

• 4 kananmunaa
• vettä niin paljon, että kananmunat peittyvät painekattilassa
• paljon aikaa

Aloitin laittamalla naudanlihaviipaleet marinadiin. Nämä lihaviipaleet olivat nimellä lehtipihvi, mutta minusta ne olivat juuri omiaan korealaiselle päivälliselle. Sattuivat olemaan jo alennuksessakin. Sekoitin kaikki marinadin ainekset keskenään. Kiivi oli keltainen ja niin kypsä, että se lähti lusikalla kuorestaan ja muusautui helposti aivan atomeiksi. Kiivi sopii hyvin mureuttamiseen, toinen vaihtoehto olisi ollut ananasmehu, mutta mitään ananasta meillä ei olisi ollutkaan. Leikkasin lihaviipaleet pienempiin paloihin ja levittelin ne lasiastiaan. Kaadoin marinadin päälle ja sekoittelin. Nostin astian kannella peitettynä ja paino päällä ulos grillin sivupöydälle, ulkona oli juuri sama lämpötila tänään kuin jääkaapissa, joka on nyt melko täynnä auton jääkaapista tuotujen ruokien vuoksi. Liha sai marinoitua muutaman tunnin.

Sivukkeeksi laitoin halvan sähkön päivänä korealaisia saunamunia (linkissä kerrotaan mitä ne ovat ja miten niitä tehdään) painekattilaan kypsymään. Olisin voinut tehdä ne kaasullakin, mutta sähkö ei tosiaan tänään maksanut oikein mitään. Laitoin neljä kananmunaa painekattilaan pienelle ritilälle (muinaisesta riisinkeittimestä jäänyt ritilä) ja vettä niin paljon, että kananmunat peittyivät. Kansi kiinni ja induktio täysille. Vei noin 10 minuuttia, että paine kerääntyi kattilassa niin, että kannen siniraitainen merkki kohosi 2/3 näkyville. Pienensin lämpöä kattilan alla asetukselle 3 (levyn asetukset ovat 1-9). Merkki kannessa laski hieman niin, että sinisistä raidoista näkyi puolitoista. 

Laitoin sitten ajastimeen 99 minuuttia ja sen aikaa kanamunat kypsyivät painekattilassa. Vesihän ei sieltä karkaa minnekään, ei tarvitse pelätä kattilan kiehumista kuiville eivätkä kananmunat myöskään mene rikki kattilassa kypsyessään. Tai ainakaan minulla ei mennyt nyt, eikä ensimmäiselläkään kerralla. 

99 minuutin kuluttua päästin paineen pois kattilasta, sitä muuten riittikin varmaan minuutin ajaksi. Laitoin kananmunat kylmään veteen. Niiden kuoret olivat hieman tummemmat kuin keittämisen alussa. Jonkun ajan kuluttua kuorin kananmunat ja kuori irtosi oikein hyvin. Leikkasin kananmunat puolikkaiksi. Valkuainen oli saanut kauniin pähkinäisen värin, keltuaiset olivat hyytyneitä, eivät niin kermaisia kuin toivoin. Pirskotin niille hieman seesaminsiemenöljyä ja ripottelin ruohosipulisilppua.

Riisi kypsyi malliston pienimmässä riisinkeittimessä, se on nopea laite. Kahden hengen annos sivukeriisiä valmistuu  noin 20 minuutissa. 

Kun kananmunat oli saatu keitettyä ja liha oli marinoitunut useampia tunteja, laitoin uunin kuumenemaan (koska halpa sähkö) 200 asteeseen. Nostelin lihaviipaleet pellille alumiiniritilälle (en ole oikein keksinyt aikoja sitten ostamilleni alumiiniritilöille käyttöä) ja paistoin lihaviipaleita ensin 5 minuuttia yhdeltä puoleltaan. Käänsin viipaleet ja paistoin vielä toisen viisi minuuttia (lehtipihviviipaleet olivat noin puolen sentin paksuisia). 

Annoksiin kuopaisin riisinkeittimestä kauhallisen riisiä ja siihen päälle nostelimme kiivillä mureutettuja naudanlihaviipaleita. Saunamunat olivat sopiva sivuke, samoin muutama päivä sitten alulle laittamani kimchi. Se on vielä vaiheessa, makua on jo, mutta kaali vielä rapeaa.

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kaikki korealaiset kokkailuni. 

Muuten hyvä mutta huono – lohikeitto

Eilen ruoanlaittojonossa oli 150 g lohta ja visualisoin todella kaunista keittoa, johon tulisi porkkanaa, perunaa ja lohta. Sellaista teinkin, mutta siitä ei tullut kaunista. Tiedän syyllisenkin, tai oikeastaan kaksi. Ensimmäinen syyllinen olin minä itse ja osakas tässä sopassa oli violettipintainen porkkana. 

Lohikeitto joka ei kauneuspisteitä saanut

• 150 g lohta (nahaton ja kuutioiksi leikattu)
• suolaa ja pippuria
• limettimehua
• 4 porkkanaa (mieluiten oransseja tai keltaisia)
• 3 perunaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 6 ruusukaalia
• 1 suuri kevätsipuli
• muutama pinaatinlehti (loput kompostiin, koska olivat menossa huonoiksi)
• 4 dl vettä
• 1 dl kookoskermaa
• korianteria silppuna

Korjaussarja

• 4 dl vettä 
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl tomaattipyrettä
• muutama hippu sahramia
• ruohosipulia silppuna
• lisää limettimehua

Kuorin ja viipaloin porkkanat ja perunat, samoin viipaloin kevätsipulin. Valikoin pinaattirasiasta kunnolliset lehdet ja loput menivät kompostiin. Leikkasin ruusukaalit puolikkaiksi ja otin päällimmäiset lehdet ja kannat pois. Poistin lohipalasta nahkan ja leikkasin kalan kuutioiksi, joille ripottelin suolaa ja pippuria ja vähän limettimehua. 

Kuumensin pannulla lorauksen oliiviöljyä ja kuullotin siinä muutamia minuutteja porkkana- ja perunaviipaleita. Kumosin ne kattilaan ja kaadoin päälle vettä sen verran, että ainekset peittyivät. Kuumenin keittopohjan kiehuvaksi ja pian huomasin, että pieleen meni. Violettipintainen porkkana värjäsi veden (eikä mitenkään yllätyksellisesti, olisihan tuo pitänyt älytä) todella ruman väriseksi, hailukan violetiksi. Tuumin hetken mitä tehdä ja päätin sitten antaa vihannesten kypsyä hetken ja vaihtaa sitten keitinliemen.

Näin sitten teinkin, kaadoin perunat ja porkkanat siivilään ja palautin ne sitten kattilaan uuden veden kanssa. Kyllä ne hemputin porkkanat edelleen värjäsivät vettä hieman, muttei niin pahasti. Jonkun ajan kuluttua, kun porkkanat alkoivat olla kypsiä, lisäsin keittoon ruusukaalit, kevätsipulin, pinaatin ja lohikuutiot. Sekoittelin ja olin lähes tyytyväinen. Maustoin limettimehulla, suolalla ja pippurilla. 

Kun lohikin oli kypsää tein seuraavan möhlinnän, lisäsin mukaan kookoskermaa. Ja sehän sai keiton näyttämään ikävästi siltä, että se olisi jo kertaalleen syöty. Kookoskerma jopa hieman leikkasi kiinni, ehkä limettimehun vuoksi. 

Korjaustoimenpiteinä käytin vaihtoliemen lisäksi soijakastiketta (auttoi vähän), tomaattipyrettä (vei väärään suuntaan) ja sahramia (auttoi vähän peruuttamaan pyrevirhettä). 

Mutta sekoittelin, maistelin ja sanoin Antille, että katsellaan syödessämme vaikka pihan lintuja keiton sijaan. Se maistui kyllä hyvältä, mutta näytti pahalta. 

Keittokulhossa ruoka näytti hieman paremmalta etenkin, kun päälle tuli vielä korianteria ja ruohosipulia. Liemi oli lohikeitoksi aivan liian paksua, mutta lohdutin itseäni, että tämähän on vähän (tosi vähän) kuin amerikkalaista chowderia, jollaiseen en kyllä lainkaan pyrkinyt. 

Tarinan opetus: Älä käytä violettia porkkanaa liemiruokaa. Koskaan. Ikinä.

Ahven on kala

Katsoin CampaSimpukan kieltämättä pitkähköä tunnistelistaa sillä silmällä, että montako ahvenaiheista postausta sieltä löytyy näiden 13,5 vuoden ajalta. Yksi. Noloa. En voi edes väittää, että olemmehan me ahventa syöneet muulloinkin, useinkin vaikkei ole tullut postattua. Emme ole. Meillä ei ole tapana kalastella ja usein kalatiskien äärellä valinta osuu johonkin muuhun kalaan tai jää kala kokonaan ostamatta, niin hinta- kuin tuoreussyistäkin. Eilen kuitenkin ostimme neljä ahvenfilettä ja nyt ne on jo syötykin. 

Ahventa porkkanoiden ja ruusukaalien kanssa

Ahvenet

• 4 nahatonta ja lähes ruodotonta ahvenfilettä
• suolaa ja pippuria
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• ruohosipulia pihan kulatungasta

Sivukkeet

• 4 pienehköä porkkanaa
• 12 ruusukaalia
• 1 rkl voita
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• suolaa ja pippuria
• ruohosipulia

Aloitin kasviksista, kuorin porkkanat ja leikkasin ne vinottain viipaleiksi. Leikkasin ruusukaalien kannat pois ja kuorin päällimmäiset lehdet ennen kuin halkaisin kaalit puolikkaiksi. Nostin liedelle kaksi pannua ja niille voita ja oliiviöljyä. Ripottelin ahvenfileille suolaa ja pippuria. 

Aloitin toisen pannun kuumentamisen ja kun voi ja öljy olivat kuumia, kumosin porkkanaviipaleet ja ruusukaalipuolikkaat pannulle. Kääntelin kaalit leikkuupinta alaspäin. Maustoin suolalla ja pippurilla ja muutaman minuutin kuluttua lurittelin pannulle hieman hunajaa. Laitoin kannen päälle ja lämpöä pannun alla vähemmäksi. Jätin sivukekasvikset kypsymään noin viideksi minuutiksi. Sitten otin kannen pois ja lisäsin hieman lämpöä, että kasvikset saisivat hyvän paahtuneen pinnan. 

Samaan aikaan kuumensin toisen pannun ja voin kuohun asetuttua nostelin ahvenfileet pannulle. Paistoin fileitä noin 3 minuuttia puoleltaan. Annoksiin jaoin lautasille ensin porkkanat ja ruusukaalit ja niiden päälle kaksi filettä kumpaankin. Päälle ripottelin ruohosipulisilpun. Tämä oli nopea ateria valmistaa eikä syömisessäkään kauan nokka tuhissut. Antin ahvenissa oli muutama ruoto, minulla kaksi. En oikein edes muistanut niitä tunnustella valmistuksen alussa. 

Dakgaejang – mausteinen korealainen kanakeitto

Muuttohommat autosta taloon jatkuvat, nyt autossa ei ole enää mitään jäätymisvaaran alaista, ei ruoanmurenaa ja kaikki pehmopaperit ja kerta-astiat on laitettu tiiviiseen kannelliseen laatikkoon, kengät ja takit tuotu sisälle, etteivät houkuttele hiiriä pesimään. 

Talossa on nyt sitten kasoja, kasseja, laatikoita läpikäytäväksi. Mitä käytämme talven aikana pois ja loppuun, mitä pakkaamme ensi kevättä varten valmiiksi. Muttei liikaa samana päivänä. Ahkeroituamme aikamme pysähdyimme katsomaan vuoden 1923 mykkäelokuvaa Koskenlaskijan morsian. Olipa se hyvä, en odottanut. En olekaan pitkään aikaan katsonut yhtään mykkäelokuvaa. Voisikin katsoa lisää. 

Elokuvakokemuksen jälkeen olikin hyvä aika valmistaa korealainen päivällinen kahdelle. Aloitin sen kyllä jo eilen etsimällä ohjeen ja laittamalla yön halvoiksi sähkötunneiksi kokonaisen broilerin haudutuspataan. Aamulla se oli täydellisen kypsä ja helppo nyhtää rasiaan. 

Ohjeen keittoon otin Korean Bapsang-blogista. En ollut koko kesän aikana ehtinyt tehdä itselleni uusia korealaisia ruokia, joten tämä oli todella kiva löytö. Ihan vähän erilailla tein, osaksi siksi että luin ohjeen huolimattomasti, voitteko uskoa? Tässä alla kuten tein ja linkistä löytyy se oikea tapa. 

Dakgaejang – mausteinen korealainen kanakeitto kahdelle

• 1 suuri kypsä broilerin rintafile nyhdettynä (muut osat säilöin tiiviiseen rasiaan jääkaapin nollalaatikkoon)
• 3 vihersipulia paloihin leikattuna
• puolikas keltasipulia lohkoihin leikattuna
• 4 dl vettä
• 1 rkl seesaminsiemöljyä
• 0,5  rkl soup soy saucea (se on paksuhkoa soijakastiketta, mutta jos sitä ei juuri ole saatavilla, mikä hyvänsä soijakastike käy)
• 1 rkl gochujangia (korealaista chilitahnaa, ohjeessa käytettiin gochugarua, joka chilihiutaleita)
• 1 tl valkosipulimurskaa
• suolaa ja pippuria (hyvin vähän)
• 1 kananmuna kevyesti sekoitettuna

Koska broilerini oli jo kypsää ja nyhdettyä, minun ei tarvinut keitellä sitä. Tein keiton liemen hieman soveltaen. Laitoin kattilaan vettä ja puolikkaan sipulin lohkoihin leikattuna ja keitin sipulilientä noin 5 minuuttia. 

Sekoitin kattilassa seesaminsiemenöljyn, gochujangin, soup soy saucen ja valkosipulimurskan ja kuumensin seosta. Lähdeohjeessa tämä tehtiin hieman eritavalla, mutta minun tapanikin toimi. Kaadoin kuuman sipuliliemen kattilaan ja sekoittelin. Kun seos kiehui, lisäsin mukaan broilerin ja vihersipulipalat ja annoin keiton kiehua vielä noin 5 minuuttia. Lopuksi kaadoin vatkatun kananmunan keittoon, sitä ei sekoitella, vaan annetaan hyytyä noroina liemeen. 

Tarjolle asetin keiton riisin kanssa, apinoin K-draamoista näkemääni tapaa, jossa höyrytetty riisi laitetaan erilliseen kuppiin ja sitä lusikoidaan yhtämatkaa keiton kanssa ja sattumia söimme myös puikoilla. Oli todella hyvä keitto, sopivan mausteinen, muttei liian tulinen. Sain myös tehtyä tällä  kertaa juuri sopivat kaksi annosta, ei jäänyt tähteitä. 

Lisään postauksen CampaSimpukan ylälaidan Pöytä koreaksi-välilehdelle, jonne kerään kokeilujani korealaisen  keittiön parissa. 

Kotiinpaluukeitto myskikurpitsasta

Kotiin tultuamme on ollut monenlaista hoppua, mutta syödäkin on pitänyt. Ensimmäisenä päivänä tein meille lohibulgogia riisin kanssa, otimme autosta minikokoisen riisinkeittimen talveksi taloon, sillä tulee nopeasti juuri sopiva kahden hengen riisiannos. 

Sitten tein lihapullia ja perunamuusia, mutta niistä ei tullut yhtään kuvaa. Miten se on mahdollista, onhan puhelin lähestulkoon liimattu käteen? En myöskään soittanut lihapullille ja muusille. Eilen olin yksin kotona ja söin tähdenlentoja, niitä ignoorattuja lihapullia ja puolet tähdemuusista. Loput ajattelin käyttää johonkin jatkojalostukseen. 

Tänään Antti palasi reissultansa ja minä eilistä täysvelttoilua peitelläkseni tein päivällisen jo valmiiksi hänen tuloaikaansa tähdäten. (ei sinänsä ole ihan totta tuo täysvelttoilu, katsoin 10 jaksoa k-draamaa, siihen ei ihan kaikki pystykään JA viikkasin kaikki talouden pyykkitelineelliset kuivaa pyykkiä paikoilleen). Aloitin jo aamulla kurpitsan paahtamisella. Suunnitteilla oli myskikurpitsakeitto. 

Myskikurpitsakeitto kahdelle muutamin lisäyksin

• 1 pienehkö myskikurpitsa
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• 2 porkkanaa
• 2,5 dl tähdeperunamuusia
• 3 dl kasvislientä
• 1 dl kermaa
• suolaa ja pippuria
• tuoretta timjamia
• oliiviöljyä

Halkaisin myskikurpitsan ja kaivoin siemenet pois. Nostin puolikkaat airfryerin koriin muotoon tehdyn leivinpaperin päälle. Luritin päälle hieman oliiviöljyä, kiersin myllyistä suolaa ja pippuria ja riputtelin pinnalle vielä tuoreita timjaminlehtiä. Paahdoin puolikkaita 180 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes kakkutikku sujahti helposti kurpitsan läpi. Kun puolikkaat olivat hieman jäähtyneet, koversin kypsän kurpitsan blenderin kannuun odottamaan. 

Kuorin kaksi porkkanaa ja leikkasin ne muutamiin paloihin. Kypsensin ne höyrykattilassa ja nostelin kypsät palat blenderiin kurpitsan kanssa odottamaan lopputoimia. 

Muusin tähteet olivat hollilla odottamassa, mikäli niille olisi käyttöä, en oikein tiennyt paljonko kurpitsasta ja porkkanoista tulisi keittoa. Kuumensin kasvisliemen ja kaadoin sen blenderin kannuun ja laitoin koneen laulamaan. Sillä on vain yksi laulu, jonka se osaa, mutta tosi hyvin sen se osaakin. Koska näytti, että keittoa tulisi melko vähän, lisäsin muusinkin mukaan ja hieman kermaa ja taas kone lauloin saman säkeistön oikein aiemminkin. Keittoa tuli nyt noin 3/4 litraa, joka oli sitten jo vähän liikaakin yhdelle aterialle, mutta eipä sitä voinut enää vähentääkään. Maistelin ja lisäsin vielä pippuria. 

Annosten päälle laitoin vielä hieman oliiviöljyä, lisää pippuria ja timjamia. Oli todella hyvä syvänmakuinen keitto ja seuraksi leivotut pussinpohjasämpylät maistuivat myös hyvin. Niihin tuli ohrajauhoja, ruisleseitä ja -jauhoa sekä vehnäjauhoja. 

Uudet lautaset ilahduttivat, niissä tosin keitto jäähtyy nopeammin kuin kulhomaisemmissa astioissa, joita olemme viime vuodet käyttäneet. 

Muistin muuten nyt, että olisin voinut viimein kokeilla sosekeiton lämmittämistä blenderissä, sillä Kitchen Aidin tässä mallissa (jonka rungon ostin aikoinaan ChocoChili-blogin Elinalta ja kannun Tallinnan Homedecor-keittiötarvikeliikkeestä) on kuumennustoimintokin. Mutten vieläkään muistanut. Ei se varmaan vaikeaa ole, mutta tuntuu niin ylivoimaiselta etsiä käyttöohje ja lukeakin se. 

CampaReissu2/2024 viikko 10 + muutama lisäpäivä

Viimeinen reissuviikko alkoi ja liitän tähän postaukseen myös pari lisäpäivää sieltä ensi viikolta, jotka kuluvat laivamatkalla. 

Tiistai 1.10.2024 päivä 64

Tänään jatkoimme matkaa, mutta emme suoraan kohti Lyypekkiä, vaan koukkasimme Alankomaihin, jota tykkäämme sanoa Alankohollanniksi.

Aachenista lähteminen ei mennyt kaikkein sujuvimmin. Meidän piti mennä ensin katsomaan keväältä tuttu #bismarckturm mutta sateen takia jätimme sen väliin ja suuntasimme navin ohjeiden mukaan kaupungin sisempää kehätietä pitkin.

Siinä ensimmäisissä ruuhkissa huomasin kivan liikennemerkin, josta tuli mieleen nuoremman poikamme pienenä piirtämät pääjalkaiset, hän sanoi niitä hyppitöödeiksi. Kysyin luvan, saanko laittaa tämän instaan.

Ja koska poistuminen ei onnistunut ihan parhaiten tientöiden vuoksi, näimme myös yhden kirkon, joka oli jo merkittynä omaan karttaamme. Se ei ole enää kirkko, vaan "Digital Church", eli tila jossa voi tehdä etätöitä. Hieno juttu. https://aachen.digital/digital-church/

Kun viimein pääsimme moottoritielle, matka alkoikin sujua hyvin. Olimme tuota pikaa Alankomaissa ja päästelimme menemään määränpäänä Raalte-niminen kaupunki. Tai oikeammin sen lähellä oleva Marienheem.

Kävimme lempikaupassamme, Jumbossa jossa teimme tärkeitä salmiakkikauppoja ja ostimme ruokaa parille päivälle. Samalla pysäköinnillä näimme kaksi kirkkoa.

Yöpaikaksi olimme katsoneet tämmöisen tosi kivan paikan, jossa on noin 25 autopaikkaa, osa sora-alustalla, osa nurmikolla. Sähköt saa ihan vierestä. On niin sievät saniteetit, että hyvänen aika. Netti toimii mainiosti niin monella laitteella kuin kehtaa laittaa.

Maksu laitetaan kirjekuoreen ja mukaan kirjoitetaan kuponki, jossa kerrotaan keitä me ollaan. 18€ turistiveroineen yöltä. Täällä ei ole nyt muita kuin me ja yksi norjalainen matkailuauto. Ja muutama musta lammas aidan takana. Aivan loistopaikka.

Keskiviikko 2.10.2024 päivä 65

Alankomaiden koukkaus jäi yhden päivän mittaiseksi, lähdimme aamulla takaisin Saksaan, Bremeniin. Ehdin juuri miettiä, että oliko se kirahvi sen tien varressa, jota ajoimme ja siinähän se juuri olikin.

Alankomaiden ja Saksan rajalla moottoritiellä oli toinen kaista kohti Saksaa suljettu ja paikalla oli paljon poliiseja ja nopeusrajoitukset pudotettu muistaakseni 30 km tunnissa. Mutta emme nähneet ketään pysäytettävän, ei meitäkään.

Aika pian Saksaan tultuamme pääsimme nauttimaan taas kiertotiestä, jonkunlainen tieosuus rajan ja Cloppenburgin välillä on edelleen remontissa ja ajoimme noin 40 km ylimääräistä kiertoteitä pitkin. Mutta eipä meillä kova kiirekään ollut. Näimme kirkkoja taas vaikka kuinka monta, mutta ei yhtään vesitornia.

Saavuimme Bremenin matkaparkkiin vähän ennen kahta. Vielä kaupungissa oli tavallinen reitti poikki katutöiden vuoksi, mutta onneksi navi ja google neuvoivat reitin, jota matkaparkkiin pääsi ajamaan.

Aluksi näytti, että paikka on melkein täynnä, mutta kyllä me sitten saimme paikan CampAdrialle, kerran piti ajaa portista ulos (saavuttuaan voi vartin ajan etsiä paikkaa ja ajaa ulos maksutta, jollei sopivaa paikkaa löydy) ja uudelleen sisään. Nyt olemme tässä muutaman päivän.

Antti näki viimeisen kuvan Airbus Beluga XL-koneen nousevan Bremenin lentokentältä. Se on hyvin sympaattisen näköinen kone. Myöhemmin se nousi vielä uudelleen ja lähti Toulouseen.

Sää on viileä, noin 10-12 astetta, päivän kuluessa on välillä satanut, mutta nyt alkuillasta on melko selkeää.

Telkkariin on viritetty SchlagerDeLuxe-kanava, täällä on jokaiselle paikalle satelliittipiuha ja Antti osaa jo laittaa kanavia näkymään telkkaristamme. Ekalla kerralla se oli aika mutkikasta, mutta nyt käy jo helposti.

Huomenna menemme keskustaan kauppoihin ja ehkä syömään jotain, museoiden tarjotaa täytyy tarkastella.

Matkaparkissa on nykyään toimiva ilmainen netti ja sen turvin on helppo tutkia mitä nähtävää tällä kertaa keksimme.

Torstai 3.10.2024 päivä 66

Olipa hyvä, että tämä torstai ei ole ainoa päivämme Bremenissä. Lähdimme aamulla keskustaan mennäksemme taidemuseoon ja muutamaan kauppaan.

Museossa emme vielä huomanneet mitään erityistä, mutta kun postin ovet eivät avautuneet huomioimme, että keskusta oli todella hiljainen.

Pikainen googletus kertoi, että tänään (3.10.) on Saksan yhtenäisyyden päivä. Niinpä suuri osa paikoista on suljettu.

Tämä kansallinen vapaapäivä on mennyt meiltä edellisinä syksyinä ohitse, sillä olimme sekä 2022 ja 2023 lokakuun alussa vielä Ranskassa.

Kävelimme sitten takaisin leirille. Kuvia ei juurikaan ole päivästä. WoMo tuli tänään täyteen jo ennen kello kahta. Ehkä tämä arkivapaa vaikuttaa asiaan.

Päivä on sujunut kivasti hyvästä netistä nauttien. Huomenna uudelleen keskustaan.

Perjantai 4.10.2024 päivä 67

Tänään Bremen oli ennallaan, eilinen vapaapäivä oli muisto vain. Sääkin oli oikein hyvä, noin 15 astetta ja aurinko paistoi.

Kävelimme keskustaan ja kävimme syömässä perisaksalaista ruokaa oluen kera. Vaikka Beck's on paikallinen olut, meillä oli laseissa Paulaneria.

Koko rantakatu oli väkeä pullollaan, vähän eri meininki kuin eilen. Paluumatkan leirille teimme vähän reittiä kuin tavallisesti, sillä olin hoksannut yhden katsomattoman kirkon kartallemme. Nyt se on katsottu, liekö 1960-luvun arkkitehtuuria, pitää hieman tutkia.

Näissä meille uusissa kortteleissa oli aika paljon maalauksia talojen seinissä, suurin osa tylsiä sotkuja, mutta muutamia hienoja.

Matkaparkki on ollut #complet koko päivän. Jokaiselle tyhjentyneelle paikalle on samantien tullut uusi asukas. Nyt meillä on aika piukea paikka, kummatkin naapurit (autot ovat jonossa) ovat turkasen lähellä, mutta toivottavasti sunnuntaiaamuna on ainakin toinen vaihtunut ja voimme päästä kolosestamme pois.

Lauantai 5.10.2024 päivä 68

Lauttaliput joen yli ja takaisin.

Syy siihen miksi yhä olemme Bremenissä, on se että olimme tänään katsomassa Werder Bremenin jalkapallo-ottelua Freiburgia vastaan. Antti sai ostettua liput meille keskiviikkona. Toivoimme kohtuullista säätä ja sellaisen saimmekin. Aurinko paistoi ja lämmintä oli 15 astetta. Minä en kovin paljon välitä jalkapallosta, mutta esim jääkiekkoon verrattuna tosi paljon ja tiedän muutamia sääntöjäkin.

Alle kahden kilometrin päässä on aika hieno stadion joka vetää 42100 katsojaa ja se oli tänään täysi. Meillä ei ollut ihan parhaat paikat, aivan alimmalla rivillä ja turhan lähellä vierasjoukkueen fanikatsomoa.

Tämä oli kolmas jalkapallo-otteluni paikan päällä ikinä. Täysi stadion melko fanaattista yleisöä oli jopa ihan vähän pelottava. Vierasjoukkueen fanit olivat korkean aidan takana, mutta jestas että pitivät melua. Niin varmaan kotijoukkueenkin kannattajat, muttei se kuulunut niin hyvin toiseen päähän.

Harmi, että kotijoukkue hävisi 0-1. Mutta kokemus oli jännä. Jos seuraava kerta vielä tulee, pitää kyllä olla korvatulpat, jos paikat ovat kovin lähellä fanikatsomoa.

Muuten päivä on kulunut seinämaalauksia metsästäen ja rauhallisesti ottaen. WoMo on edelleen #complet

Sunnuntai 6.10.2024 päivä 69

Tänään oli sellainen juupas-eipäs-päivä, asiat menivät välillä tosi hyvin, sitten tökki, kolmanneksi taas ei ja sitten melkein tökki.

Sunnuntai on Saksassa yleensä aika hyvä päivä liikenteen puolesta, kaupungeissa on hiljaisempaa ja moottoriteillä ei juuri näy rekkoja. Ei se silti tarkoita, että yksinään saisi ajella.

Meillä oli ohjelmassa ajella tänään Lyypekkiin, tällä kertaa tiedän/muistan/ymmärrän minä päivänä (lue:yönä) laiva lähtee Suomeen ja nyt oli tarkoitus hyödyntää rekaton motari Bremenistä Lyypekkiin.

Meidän automme oli melko snugfit Womossa, takana oli retkeilyauto, mutta todella lähellä meidän automme pyrstöä ja edessä suuri matkailuauto. Ilokseni huomasin, että edestä ovat lähdössä ja me toisaalta ripeytimme valmisteluita, mutta jarrutimme sen verran, että he lähtivät ensin ja me pääsimme suorilla ajamaan paikalta poistumisportille. 4 yötä ihan Bremenin keskustan lähellä, 84€.

Oli tarkoitus ajaa tuttua reittiä edellispäivänä käydyn stadionin vieritse motarille, mutta eipä se onnistunutkaan.

Missään emme olleet nähneet yhden yhtä mainosta tai ilmoitusta, että tänään Bremenissä juostiin maraton. Heti WoMosta lähtiessä alkoi näkyä tiesulkuja, juomapaikkoja, huomioliivisiä vapaaehtoisia. WoMosta ei pääse pois kuin yhtä tietä, me onneksi ehdimme pois ennen kisan alkua, mutta jouduimme ajelemaan puolisen tuntia tosi kapeita katuja, että pääsimme selville vesille. Jospa olisimme vain etukäteen tienneet, olisimme tutkineet viisaan reitin. Antti neuvoi erään rouvan motarin varteen, tämä oli ihan paniikissa, että on ihan katastrofi tämä maraton, kun ei pääse minnekään (siis saksaksi).

Kunhan pääsimme moottoritielle, matka sujui kyllä kivasti, toiseen suuntaan oli 3 erillistä stauta joilla oli mittaa 3-8 km. Meille osui vain yksi tihentymä, jossa piti kerran melkein pysähtyä.

Tässä kohden vain harva oli menossa mummolaan

Jossain kohden tuli mieleen, että onkohan nykyäänkin Saksassa niitä ostossunnuntaita. Ja hemputti, ainakin Lyypekissä oli juuri tänään. Ajoimme CITTIn parkkiin, joka oli silloin puolilta päivin tosi tyhjä, tankkasimme viimeiset Saksan dieselit ja odottelimme tunnin kauppojen aukeamista. (klo13-18)

Kävimme siis tekemässä viimeisehköjä ostoksia ennen kotiinpaluuta, emmepä ole koskaan nähneet CITTIn kauppaa niin täynnä ihmisiä, vieläpä saksalaisia. Yleensä siellä on meitä suomalaisia ja muita pohjoismaalaisia alkoholihyllyjen välissä valitsemassa juomia kun justiinsa on ne viiskymppiset tulossa. Leirialueelle saavuimme vähän ennen kolmea ja täällä on mukava olla pari yötä ennen laivamatkaa. Suomalaisiakin on yksi autollinen.

Maanantai 6.10.2024 päivä 70

Mukava päivä Lyypekissä. Menimme bussilla leirialueelta keskustaan, busseja menee ainakin päiväaikaan kolme kertaa tunnissa ja matka kestää noin 20 minuuttia. Lipun saa ostettua ihan raharahalla, jollei ole intoa opiskella lippuappia. Maanantai on tunnetusti huono museopäivä, mutta löysin kolme paikkaa, jotka olivat tänäänkin auki. 1. kohde oli Holstertor, 1400-luvulta peräisin oleva kaupungin länsiportti. Ostimme yhteislipun, jolla muina viikonpäivinä pääsee useaan museoon, mutta tänään vain tämän paikan lisäksi yhteen toiseen, jonne muutenkin olimme menossa. Liput maksoivat 12€/hlö.

Kävelimme sitten kohti päivän toista kohdetta, minä odottelin hetken entisen Karstadtin edustalla, kun Antti kävi ostamassa postimerkkejä. Tavaratalot ovat menneen talven lumia, kai Berliinissä sentään vielä on KaDeWe?

Toinen museo oli Günter Grass Haus, jonka ohitse olemme kävelleet monia kertoja. Hyvä, että olimme, sillä nyt se sopi maanantain ohjelmaksi hyvin. Todella hieno paikka ja kertoi paljon lisää tästä monilahjakkaasta taiteilijasta. Antti ehdotti, että pitäisiköhän katsoa Peltirumpu-elokuva uudelleen. Siihen voin taipua, mutta kirjaa en aio enää lukea. Se oli aikoinaan mukana sadan kirjan listassani ja oli melkoinen taistelu saada se luettua.

Samasta pihapiiristä pääsi sisäkautta lähellä olevaan Willy Brandt Hausiin, joka sekin oli kiinnostava paikka, luimme jo eilen netistä tietoa hänestä. Tänne paikkaan ei ollut pääsymaksua. Toisella puolella katua oli vielä yksi aiemmin katsomaton kirkko, jonkunlainen evankelinen kirkko. Valtavan iso, kuvaan mahtui vain noin puolet julkisivusta.

Leirillä söimme varastojentyhjennysmielessä pastasalaattia, jota vähän sylettää sanoa salaatiksi, kun siinä oli vain yksi tomaatti ja vähän yrttejä, mutta hyvää se oli. Muistiin itselle, että ostan seuraavan kerran kuivapastan vähän nopeammin kypsyvänä laatuna. 12 minuuttia kaasulla ei ole kovin taloudellista.

Koska meillä ei ole laivalla ateriapakettia, teemme huomenna eväitä ja sitä varten keitin viimeiset kananmunatkin.

Huomenna sitten viimeisiä ostoksia ja venymistä ja vanumista laivan lähtöön asti. Päivämäärä on tarkistettu ja toisenkin kerran vielä.

Tiistai 8.10.2024 päivä 71

Taas tavallista pitempi päivä, tai siltä tuntuu, kun laiva lähtee vasta aamuyöllä.

Olemme vielä nauttineet pienen pätkän Saksan moottoritietä (noin 10 km) ja käyneet CITTIssä, Decathlonissa, Bauhausissa, Lidlissä, Edekassa, Ikeassa, monessa kenkäkaupassa, vielä toisessa Lidlissä ja Pennyssä.

Piti ottaa kuva jonkun kaupan viinahyllyllä, kun oli niin hupaisan nimistä viinaa. Tai mitä lie likööriä.

Pidimme siestaa Travemundessa hyvällä parkkipaikalla, nyt oli aika hyvin tilaa kesäkuun ruuhkiin verrattuna.

Antti kiipesi Saksan vanhimpaan majakkaan (vuodelta 1539). Minä olin laiskempi sillä kohden, mutta reippaasti söin sitten eteeni tuodun kalasämpylän eikä tehnyt heikkoakaan.

Olin löytänyt kaupungista kaksi katsomatonta kirkkoa ja kävelimme katsomaan ne. Palatessa näimme sellaisen kiipeily&roikkumispuiston, joihin en suurin surminkaan menisi. En halua ehdoin tahdoin maksaa pelkäämisestä.

Tänään pätkähti vielä ihmeen lämmin sää, päivällä oli 18 astetta ja nyt illallakin vielä 16.

Tulimme satamaan, alkoi juuri sataa (en ikinä voisi sanoa, että alkaa satamaan). Piakkoin alkaa check in. Sen jälkeen teemme meille huomisen aamun eväät.

Ensimmäistä kertaa ultimate nuukailumatka sisältää halvimman sisähytin ja netittömyyyden lisäksi myös sen, ettei meillä ole ateriapakettia. Jostain luin, että saattaisi olla merenkäyntiä luvassa, joten senkin takia on ok, ettei ole etukäteen maksettua ruokaa, jos ei pysty syömään. Menemme päivälliselle huomenna, jos siltä tuntuu.

Keskiviikko 9.10.2024 päivä 72

Illalla pääsimme laivaan vähän yhdentoista jälkeen. Oli hyvin vähän matkailuautoja, varmaan alle 10 ja henkilöautoja max 30. Mutta rekkoja ja kontteja riittää tietysti. Peruuttaminen pimeästä kirkkaasti valaistulle kannelle oli jälleen pulssia nostattavaa, etenkin kun emme muistaneet sateen jälkeen kuivata peilejä ja peruutuskameran linssiä.

Meidän hytti on paikassa, josta seuraavat hytit ovat lemmikkihyttejä. Ihan pari pikku haukahdusta on kuulunut ja yksi vihainen äitee.

Nukuimme todella pitkään ja söimme aamiaiseväät, näin varmaan teemme jatkossakin.

Sää ei ainakaan vielä ole huono, pilvistä on, mutta melko lämmintä. Toivottavasti ei tästä merenkäynti ylly.

Katsoimme telkkarista muutaman tuoreehkon Simpsons-jakson ja samalla vähän mainoksia. Emme ole nähneet kotimaisia tv-mainoksia pitkään aikaan eivätkä ne ainakaan parantuneet ole. Ei edes erota ovatko ne olevinaan sarkastisia, tosissaan tehtyjä vai vain huonoa huumoria. Maksalaatikkopäivä? #whathemerde

Kohta Ruotsin verkko lakkaa yltämästä tänne, joten vajoan jälleen lähes olemassa olemattomaksi huomiseen asti.

Merenkäynti oli rauhallista ja menimme syömään päivällistä, vaikka sen jälkeen kyllä mietimme, että oliko sekään hintansa väärti. Ehkä vielä enemmän eväitä seuraavalla kerralla.

Torstai 10.10.2024 päivä 73

Nyt reissu on tullut päätökseensä. Pelättyä kovaa merenkäyntiä ei tullut, hyvin tasaista oli matkanteko ja laiva oli satamassa aikataulussaan.

Seitsemännellä kannella oli vain alle 10 matkailuautoa eikä henkilöautojakaan ollut edes paria kymmentä.

Onneksemme ajosää kotiin oli myös sopiva, lämmintä noin 10-14 astetta ja paikoitellen sumua. Viisarinmäeltä laskeudumme Keskimaan sumuun, nyt ei mahdolliset ulkomaalaisetkaan miettineet, että onko tuolla muuta kuin metsää, mitään ei näkynyt.

Pysähdyimme vielä ennen kotipihaan ajamista tankkaamaan ja ostamaan ruokaa, oli oikein kiva käydä omassa lähi-Lidlissä.

En muista tarkalleen mikä mittarilukema oli CampaAdriassa lähtiessämme heinäkuun viimeisellä viikolla, mutta vähän yli 80 000 se oli. Nyt meillä oli vielä enemmän paikallaanolopäiviä, joten kilometrejä tuli kohtuudella.

Iltapäivä meni auton tyhjennyksen aloittelussa ja pyykkirallissa. Nyt on jo pian pesty kaikki muut pyykit, paitsi autosta vuodevaatteet. Sopivasti sähkökin on tänään edullista, samoin huomenna.

Päivälliseksi tein meille korealaista lohibulgogia, jopa kastikkeen tein itse, sillä kaupallinen hyvä kastike oli lopussa. Lohi kypsyi airfryerissä ja riisi malliston pienimmässä riisinkeittimessä, jonka pyysin autosta sisälle taloon, jossa se saa olla kevääseen asti.

Haluan toisinaan ostaa kotiin tullessa kukkia, yleensä nappaan hävikkikimpun, niin nytkin. Sommittelin myös reissuyrtit ikkunalle vesialtaaseen ja lampun alle, toivottavasti ne pysyvät hengissä vielä pitkään.

On kyllä kiva olla kotona, eikä ole ollenkaan haikea mieli siitä, että reissu on ohitse. Nyt on hyvä vaipua talvihorrokseen ja päättää, että pimeys onkin kivaa.