Muistelut jatkuvat, eilen vuoden ensimmäinen päivä melkein kuluikin tämän taannoisen matkan muisteluun ja pääsin vasta reissun toisen päivän iltaan asti. Vähitellen asioita alkaa palata mieleen, kun liitän yhteen hatarat muistiinpanoni, kuvavirran puhelimesta ja kamerasta. Ei tämä toivotonta ole, mutta jatkossa yritän olla hieman ripeämpi matkakertomusten kanssa, mikäli niillä on itselleni merkitys. Tämän matkan kohdalla kyse on eniten kartanoista. Haluan pitää omaa kirjaa siitä, miten paljon Virossa sijaitsevia kartanoita olemme käyneet katsomassa. Eilisen postauksen lopussa lukumäärä oli 351.
Koska kuvaa aamiaisesta ei ole, emme ole sitä syöneet. No ei sentään, muistelen ettei tuon hotellin aamiainen ole mitenkään kovin erityisen hyvä, mutta kyllä sillä vauhtiin pääsee. Olemme lähteneet liikkeelle melko ripeästi, sillä jo vartin yli kymmenen olemme olleet Salmen kylässä Kuressaaresta etelään noin 20 km päässä. Etsimme ensimmäiseksi katsottavaksi pienen Salmen kirkon, joka on valmistunut kirkoksi vuonna 2009. Alunperin se on ollut kalastusteollisuuden kattilahuone. Saisipa se pian uuden valkoisen kalkkimaalin pintaansa, niin olisipa se hieno. Jotenkin liikutuin tästä rakennuksesta.
Emme menneet tällä matkalla niemen kärkeen Säären majakalle asti, vaan käännyimme jo Saaren kirkolta takaisin päin tarkoituksenamme tehdä kierros Kuressaaren lounais- ja luoteispuolelle kirkkojen perässä. Kovin montaa kartanoa meillä ei enää ollut saarella katsomatta.
Ennen siirtymistä saaren sisäosia kohti pysähdyimme Tehumardin yötaistelun muistomerkillä, jolla olemme aiemminkin stopanneet. Muistomerkki on 1960-luvulta ja tormakkaan neuvostotyylinen, joka nykyään herättää enimmäkseen epämieluisia tuntemuksia. Hautamuistokivet olivat lumen peitossa emmekä lähteneet kahlailemaan niiden väliin.
Seuraava kohde oli taas sattumalta löydetty, Tiirimetsan ortodoksinen kirkko, joka on nykyään pahoin raunioitunut. Se löytyy kuitenkin googlekartalta, kun osuu silmä sopivaan kohtaan. Myös infotaulu on paikallaan, siinä kerrotaan kirkon historiasta. Joskus näitä ihmettelee, että millainen maailma onkaan ollut tuolloin 1800-luvun puolivälissä, jolloin kirkko on rakennettu. Mikäli oikein osasin kirkko- ja kartanoviroa, oli seurakunnan pääluku kirkon valmistumisen aikaan 304 henkeä. En oikein osaa hahmottaa kartalta koko Tiirimetsan kylää, sain selkoa että koulu on ollut kylässä tien toisella puolella vuoteen 1988 asti. Infotaulussa mainitaan Tiirimetsan kartano, mutten löydä siitä muuta tietoa kuin sen, että saksaksi sen nimi oli Tirimetz, mutta sijainti jää arvoitukseksi.
Lümandan ortodoksinen kirkko oli seuraava pysäkkimme, aurinko paistoi ja antoi hyvän mahdollisuuden kirkon kuvaamiseen. Kirkko on valmistunut vuonna 1867.
Jatkoimme matkaa kohti pohjoista Saarenmaan luoteiskolkkaa kohden ja seuraava pysäkki oli Kihelkonnan kirkko. Se on peräisin 1200-luvulta, mutta kirkontorni vasta 1800-luvun lopulta.
Kylässä oli kolmaskin nähtävyys, kiva maalaus COOP-kaupan seinässä.
Kihelkonnan jälkeen jatkoimme kohti pohjoista tavoitteena katsoa Mustjalan Annan kirkko. Se on rakennettu 1800-luvun puolivälissä ja sen tyyli on kirkollis-eklektinen, eli suomeksi sitä sun tätä. Korkea torni on toiminut maamerkkinä merimiehille, rannikolle ei ole kovinkaan pitkä matka. Tuolloin kevättalvella 2023 jonkunlaista remonttia oli tekeillä.
Mustjalasta lähdimme taas etelää kohden ja tarkoitus oli katsoa Kärlan kirkko. En kyllä osaa enää hahmottaa mitä teitä ajoimme, suoraa reittiä ei näyttäisi olevan. Muistelen, että oli ihan hyvä ajosää ja tiekeli hyvä. Sinistä taivasta on näkynyt pilvien lomasta, tai pitäisikö sanoa kuten meteorologit tv:ssä, aurinko pääsi pilkahtelemaan. Kärlan kirkko on 1800-luvun puolivälistä ja edustaa klassista tyyliä.
Tämän kartanon kohdalla on ilmeisesti käynyt niin harvinaisesti, että ennen maareformia kartanon omistanut von Ekesparren suku on hankkinut paikan takaisin omistukseensa. Löysin kuvan Armin von Ekesparresta, mutta hänen vaimostaan Metasta ei ollut kuvaa löydettävissä. Armin kuoli jo lokakuussa 1919 Saksassa. Samana vuonna huhtikuussa perheeseen oli syntynyt kaksoset, joista tytär Gertrud eli vain vuoden, mutta poika Werner vuoteen 1998. Meta meni uudelleen avioliittoon, mutta siitä liitosta ei ilmeisesti ollut lapsia. En saanut selville, ketkä suvun jäsenistä nyt omistavat kartanon. Kuressaassa linnan lähellä on myös hotelli, joka on nimeltään Ekesparre. Sivulla kerrotaan pitkällisesti suvun asioista, mutta hieman meinaan mennä sekaisin, että kuka on kuka. Enkä saanut selkoa, onko hotelli nyt suvun omistuksessa, vai ratsastetaanko vain nimellä. Alla on kuva Arminista, jonka siis ymmärsin olleen viimeinen Eiklan omistaja ennen maareformia.
Jossain toisessa yhteydessä vähemmän muodollisessa kuvassa Armin näytti tältä.
Kyseessä on Arminin setä, hän näytti tältä.
Olemme näköjään liikkuneet incognito tuolloin, Minin perä on muurautunut lumesta umpeen.
Pieneksi harmikseni löysin nyt melko läheltä hienolta näyttävän kirkon kartalta, Piilan ortodoksikirkon. Alkaa vaikuttaa siltä, että retki Saarenmaalle on taas tehtävä.
Seuraava kohde oli Kaarman kirkko. Se näyttää kuvissa melko tylyltä rakennukselta.
Päivä alkoi olla nähtävyyksien osalta valmis, lähestyimme Kuressaarea pohjoisesta ja pysähdyimme ennen keskustaan ajoa katsomaan tien 77 varressa olevaa Siioni kirikiä. Se on 1990-luvun arkkitehtuuria ja sen kauneudesta voi olla montaa mieltä. Ilman ristiä sitä voisi luulla pieneksi paloasemaksi letkutorneineen.
Olemme ilmeisesti käyneet vielä iltakävelyllä juuri ennen pimeän tuloa katsomassa pari juttua, jotka menevät kategoriaan streetart. Voi kyllä olla, että minä olenkin pötkötellyt hotellihuoneessa ja Antti on käynyt yksin kävelyllä.
Pizzalla on käyty, juustoa ei näy säästellyn.
Lisään tämänkin postauksen kartanon CampaSimpukan ylälaidan Mōis-hulluutta-välilehdelle, jonne aakkostelen kaikki katsomamme Viron kartanot. Seuraavassa osassa siirrymme taas mantereelle, mutta katsottavat pysyvät samoissa aihepiireissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti